Auringonpaistetta toukokuussa

Toukokuussa saa aina hieman jännittää kuinka sää sallii ulkona kuvaamisen, mutta nyt ei ollut pelkoa vesisateesta tai harmaasta säästä. Päinvastoin, aurinko paistoi täydellä tehollaan ja antoi oman haasteensa kuvauksille. Hääkuvat otettiin Poro Pekan pirtillä Meltauksessa. Alue tarjoaa upean miljöön valokuvaukseen. Harmittavasti aikataulu alkoi painaa päälle, koska kuvat otettiin ennen vihkimistä. Onneksi olimme kuitenkin varanneet kuvauksiin reilusti aikaa, joten pystyimme toteuttamaan suurimman osan niistä kuvista, joita lähdimme hakemaan.

Suuret kiitokset malleille upeista hymyistä ja mahtavasta asenteesta!!!

Yksi hääparin toive oli, että kuvaisimme auton sisällä. Yleensä autossa kuvaamisessa on ongelmana pienet tilat, jolloin joutuu kuvaamaan erittäin laajakulmaisella objektiivilla. Hääautona ollut Cadillac oli kuitenkin niin suuri tiloiltaan, että pystyin helposti kuvaamaan myös standardiobjektiivilla.

Luonto ei ollut vielä herännyt kesäiseen loistoonsa, mutta pihapiiristä löytyi laajat alueet peltoa, joka oli vielä hieman painunut talven jäljiltä. Nouseva rinne antoi rauhaisan taustan kuville. 

Toivomuslistalla oli myös kuva, jossa hääpari olisi etualalla ja maisema näkyisi taustalla. Minulla on kuitenkin pakonomainen tarve kääntää joitakin kuvia mustavalkoisiksi, mutta kuva toimi erinomaisesti myös värillisenä sinisine taivaineen.

Lisää hääkuvia

Paperinen versio

Valokuvaus on mukava harrastus. Useimmat meistä kuvaavat ihmisiä, eläimiä, kukkia tai muita ympärillään tapahtuvia asioita. Valmiita tuotoksia voi esitellä ystävilleen ja tutuille tai jakaa sosiaalisessa mediassa koko kansan töllisteltäväksi. Valokuvat ovat myös dokumentointia elämän tapahtumista ja käännekohdista. Valokuva on vain hetki, joka on tapahtunut vain kerran tässä universumin olemassa olon aikana. Ennen tai jälkeen tapahtuneella ei ole väliä. Hetki on ikuistettu. 

Valokuva ei ole aina realistinen dokumentaatio tapahtuneesta, se ei ole videotallenne tai ehdoton totuus. Jokainen kuvassa olija kokee ja näkee valokuvan erillä tavalla. Valokuvat ovat portti muistoihin.

Ammattina valokuvaus on myös todella vaativaa. Sen vaatima intensiivisyys on todella kuluttavaa ja väsyttävää. Kun on katsonut maailmaa luupin läpi puoli vuorokautta, ainoa asia mitä haluaa nähdä seuraavaksi ovat omat silmäluomet ja vetäytyä peiton alle lepäämään. 

Hyvä valokuva on nimittäin n.99 % pelkkää työtä. Jäljelle jäävään prosenttiin sisältyy sitten sattuma ja muut taikauskoiset seikat tai tekninen ammattitaito. Valokuvaajan täytyy koko ajan tarkkailla ympäristöään ja ennakoida tulevia tapahtumia, nähdä maailma puristettuna 1:1,5 suhteeseen, vaakaan tai pystyyn. Parhaat valokuvat yleensä syntyvät sen kautta, mitä enemmän vaivaa on nähnyt niiden eteen.  Eli palkinto voi olla myös vaivan arvoinen. Väsymys on hetkessä poissa, kun huomaa vaivan kantaneen hedelmää

Näin digiaikana koetetaan muistaa, kuinka paljon hienoja hetkiä olemme kuvanneet ja kuinka paljon vaivaa olemme nähneet valokuviemme eteen, joten tehdään niistä hetkistä paperisia, jotta voimme hypistellä niitä, näyttää ystäville tai repiä kahtia tilanteen niin vaatiessa. Valokuva on parhaimmillaan paperilla. Ei kannata jäädä odottamaan kovalevyn rikkoutumista tai tietokoneen hajoamista. Niitä hetkiä ei saa enää koskaan takaisin.